Ilona Kivilahti

Sirkus apatia

330 sivua, pehmeäkantinen, A5 koko
Hinta: 25 euroa + toimituskulut Suomeen 8,50 euroa/kirja, 9,70 euroa kaksi kirjaa.

Toinen kirjani, Sirkus apatia, ilmestyi 7.6.08!

Olen ollut 16-vuotiaana masennuksen vuoksi tahdonvastaisessa hoidossa l. ns. pakkohoidossa Taysin kriisiosastolla 9A yli kaksi kuukautta v. 1996.

Tunsin, että minun oli vihdoin pakko kirjoittaa painajaismaisesta pakkohoitokokemuksestani.

Kirjoittamisprosessi oli hyvin raskas, mutta myös palkitseva ja terapeuttinen.

Kirjallani haluan kertoa, millaista meno oli Suomessa, psykiatrisessa hoidossa kriisiosastolla v. 1996.

Kirjassani "Sirkus apatia" kerron oman nuoruuden pakkohoitokokemukseni rehellisesti.

Kirjassani ruodin tapauksen läpi sairaalasta tilaamieni sairauskertomuspapereiden, omien kokemusteni ja haastatteluiden pohjalta.

Kirjassani kerron koko oudon elämäni aina syntymästäni tähän päivään (huhtikuuhun 2008) saakka, pakkohoitokokemukseni valossa.

Lue, kuinka karmea pakkohoitokokemukseni vaikutti radikaalisti koko elämääni.

Sirkus apatiassa käsittelemiäni asioita: pakkohoito, anoreksia, masennus, yksinäisyys, suorittaminen, täydellisyyden tavoittelu, neuroleptit, SSRI-lääkkeet, sivuoireet, hermoromahdus, stressi, viha, terapia, päiväsairaala, ahdistus, pelko, traumat, paniikki, epätoivo, katkeruus, lahjakkuus, usko, selviytyminen.

Sirkus apatian voi tällä hetkellä lainata ainakin Kuopion, Tampereen, Lahden, Helsingin ja Siilinjärven kirjastosta.

Kirjastani kiinnostuneet: voitte myös ehdottaa Sirkus apatiaa muihin kirjastoihin! Kiitos.

Elämässäni on nyt tällä hetkellä sellainen tilanne, että minun on palattava takaisin Taysiin. Tällä kertaa ei tosin itse potilaan roolissa, vaan katsomaan erästä ihmistä, joka sai sairauskohtauksen ja on nyt Taysissa hoidettavana. Tämä on kaikin tavoin nyt tällä hetkellä raskasta aikaa, mutta minua on ilahduttanut kovasti teidän lukijoiden palaute, mitä olen saanut. Kiitos!

Vierailin Taysissa ensimmäisen kerran katsomassa sairauskohtauksen saanutta ihmistä 22.8.09:

Sairaala näytti ulkopuolelta samalta kuin aiemminkin. Kävin nurmikkoalueella kävelemässä, nurmikolla ei kasvanut enää kukkia, ruoho oli juuri ajettu. Sairaalan edustalla oli kukkia istutettuna, nurkalla oli violettejakin kukkia.

Kun kävelin sisään, huomasin, että sairaala oli pienentynyt. Kävelin hisseille, hissit olivat kovin pienet, ahtaat. Vähän tuli kauhun tunne siitä ahtaudesta. Painoin hissin nappulaa numero yhdeksän. Ajattelin, että minun täytyy jaksaa käydä 9A:n ovella. Minulla oli kamera mukanani. Ajattelin, että nappaan kuvan kyltistä 9A ja lisään sen sitten tänne sivuilleni, Sirkus apatian yhteyteen. Kun pääsin yhdeksänteen kerrokseen, hämmästyin. Ei siellä ollut mitään ysiaata. Siellä oli vaan jokin reumaosasto, ja lasten kirurginen osasto. Menin takaisin hissillä alas. Katsoin opastetaulua, katsoin toista opastetaulua, palloilin käytävällä edestakaisin. Ei ysiaata. Ei missään. Ilmeisesti 9A on siirretty johonkin muualle, tai toimii toisella nimellä, tai sitten se on lopetettu kokonaan.

Sanoin äidilleni havainnostani, että 9A on poissa. Hän vastasi:

-Luojan kiitos, se on poistettu koko laitos.